"Käytit testin tekemiseen 1 minuutin 11 sekuntia. Testipistemääräsi on 36.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan.
Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi.
Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon."
Ei tarvi varmaan enempää kertoa, vituttaa.Viimeksi pisteet oli 25 ja sitä ennen 5...
tiistai 18. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Paniikkihäiriön ja masennuksen historia
Paniikkihäiriötä olen sairastanut varmaan koko pienen ikäni, olen aina pelännyt esiintymistä ihmisten edessä ja sitä että joudun olemaan vieraiden ihmisten kanssa, nämä nimittäin laukaisevat paniikkikohtauksen. Jo ykkösluokalla mulla oli hirveän vaikea mennä kouluun kun mua ahdisti ja pelotti niin paljon, kaikki sano että eroahdistusta vain mutta ollaan molemmat äidin kanssa sitä mieltä että sieltä asti mulla on lievä paniikkihäiriö ollu.
Mulla on paniikkihäiriö ollu lievempänä ja vahvempana koko ala-asteen ajan, sillon mulla meni ihan hyvin ja en niin paljoa kuitenkaan pelänny vaan menin kouluun. Tilanne kuitenkin muuttui täytettyäni 11 vuotta, silloinen isäpuoleni kuoli 18.02.2005, tämä oli minulle todella vaikea paikka koska Pasi oli mut kasvattanu 1½ vuotiaasta saakka. Pasin kuolemasta johtuen mun paniikkihäiriö alkoi pahenemaan ja sairastuin samalla masennukseen. Loppu ala-aste sujui vähän vaihtelevasti, välillä tahdoin jäädä kotiin ja lintsasinkin muutamaan otteeseen.
7. luokka oli kohtalaisen helppo, lintsasin aika paljon ja en tahtonut mennä kouluun koska koulu oli paljon isompi ja siellä oli niin paljon vieraita ihmisiä. Olin kamalan ujo ja mun oli vaikea tutustua uusiin ihmisiin, onneksi kuitenkin mulla oli pari kaveria joiden kanssa sitten tuli koulussa oltua. 8. luokka kuitenkin muutti kaiken, sillon mun masennus alkoi pahenemaan voimakkaasti mulla tuli sillon ensimmäiset itsetuhoiset ajatukset en kuitenkaan tehnyt mitään vaikka halusinkin. Joululoman jälkeen lintsasin suurimman osan loppu vuodesta, joka pahensi mun paniikkihäiriötä siinä samalla kun en enää ollut niin paljoa uusien ihmisten kanssa tekemisissä.
9. luokka kuitenkin muutti kaiken, pääsin pienempään kouluun jossa meillä oli vain 9 oppilaan luokka. Kävin peruskoulun loppuun Kajaanintullin koulun Pikisaaren käsityöpainotteisessa yksikössä. Tähän aikaan kävin myös pari kertaa Lanulla (Lasten- ja nuorisopsykiatrinen työryhmä) jossa sitten en kuitenkaan jatkanut käymistä sillä sosiaalityöntekijäni pakotti minut sinne. Lintsasin aina edelleen sillon tällön koulusta, mutten läheskään niin paljoa. Pääsin peruskoulusta 7.3 keskiarvolla.
Ysin jälkeen sitten mun piti mennä Luoville opiskelemaan, mutten koulua aloittanut silloin kuin piti joten sossu pisti mut Sanginsuun Lastenkotiin jossa olin 4kk, syyskuusta 2009 tammikuuhun 2010. Lastenkoti pahensi mun tilannetta kaikinpuolin, se laukas mun viiltelyn ja muun itsetuhoisuuden. Masennus ja paniikkihäiriö myös paheni, mulla oli kokoajan helvetin paha olla ja itkin lähes kokoajan. Sekä mielialat vaihteli todella voimakkaasti masennuksen takia. Pelkäsin myöskin kaupassa käymistä, sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kanssa... En pystynyt tekemään juuri mitään ilman että sain paniikkikohtauksen, ihan jokainen pieni asia laukaisi sen. Myös tähän aikaan lopetin ratsastuksen, joka oli ollut mulle kauan rakas harrastus mutta en voinut jatkaa ratsastusta koska pelkäsin tallille menemistä niin paljon.
Kärsin vaihtelevasti masennuksesta useamman vuoden ajan, kunnes tänä kesänä vihdoin ja viimein hain itse apua. Käyn tällä hetkellä MTT:llä (Mielenterveystoimisto) jossa olen saanut hyvin apua ja olen erittäin tyytyväinen apuun sieltä jota oon saanu. Alkuun kun menin MTT:lle olin hyvin itsetuhoinen sekä huonossa kunnossa, en juurikaan syönyt tai käynyt missään. Mulla todettiin tässä vaiheessa pitkäaikainen vakava masennus (pisteitä 39) sekä paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja unettomuutta. Sain lääkkeeksi Seronilin joka auttoi minua jonkin verran. Alotin nopean toipumisen, mutta tällä hetkellä olen ottanut isoa takapakkia toipumisen suhteen. Tällä hetkellä ainoa tavoitteeni on saada itseni kuntoon edes jotenki.
Mutta mää lopettelen kirjottamisen tähän, see ya <3
Mulla on paniikkihäiriö ollu lievempänä ja vahvempana koko ala-asteen ajan, sillon mulla meni ihan hyvin ja en niin paljoa kuitenkaan pelänny vaan menin kouluun. Tilanne kuitenkin muuttui täytettyäni 11 vuotta, silloinen isäpuoleni kuoli 18.02.2005, tämä oli minulle todella vaikea paikka koska Pasi oli mut kasvattanu 1½ vuotiaasta saakka. Pasin kuolemasta johtuen mun paniikkihäiriö alkoi pahenemaan ja sairastuin samalla masennukseen. Loppu ala-aste sujui vähän vaihtelevasti, välillä tahdoin jäädä kotiin ja lintsasinkin muutamaan otteeseen.
7. luokka oli kohtalaisen helppo, lintsasin aika paljon ja en tahtonut mennä kouluun koska koulu oli paljon isompi ja siellä oli niin paljon vieraita ihmisiä. Olin kamalan ujo ja mun oli vaikea tutustua uusiin ihmisiin, onneksi kuitenkin mulla oli pari kaveria joiden kanssa sitten tuli koulussa oltua. 8. luokka kuitenkin muutti kaiken, sillon mun masennus alkoi pahenemaan voimakkaasti mulla tuli sillon ensimmäiset itsetuhoiset ajatukset en kuitenkaan tehnyt mitään vaikka halusinkin. Joululoman jälkeen lintsasin suurimman osan loppu vuodesta, joka pahensi mun paniikkihäiriötä siinä samalla kun en enää ollut niin paljoa uusien ihmisten kanssa tekemisissä.
9. luokka kuitenkin muutti kaiken, pääsin pienempään kouluun jossa meillä oli vain 9 oppilaan luokka. Kävin peruskoulun loppuun Kajaanintullin koulun Pikisaaren käsityöpainotteisessa yksikössä. Tähän aikaan kävin myös pari kertaa Lanulla (Lasten- ja nuorisopsykiatrinen työryhmä) jossa sitten en kuitenkaan jatkanut käymistä sillä sosiaalityöntekijäni pakotti minut sinne. Lintsasin aina edelleen sillon tällön koulusta, mutten läheskään niin paljoa. Pääsin peruskoulusta 7.3 keskiarvolla.
Ysin jälkeen sitten mun piti mennä Luoville opiskelemaan, mutten koulua aloittanut silloin kuin piti joten sossu pisti mut Sanginsuun Lastenkotiin jossa olin 4kk, syyskuusta 2009 tammikuuhun 2010. Lastenkoti pahensi mun tilannetta kaikinpuolin, se laukas mun viiltelyn ja muun itsetuhoisuuden. Masennus ja paniikkihäiriö myös paheni, mulla oli kokoajan helvetin paha olla ja itkin lähes kokoajan. Sekä mielialat vaihteli todella voimakkaasti masennuksen takia. Pelkäsin myöskin kaupassa käymistä, sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kanssa... En pystynyt tekemään juuri mitään ilman että sain paniikkikohtauksen, ihan jokainen pieni asia laukaisi sen. Myös tähän aikaan lopetin ratsastuksen, joka oli ollut mulle kauan rakas harrastus mutta en voinut jatkaa ratsastusta koska pelkäsin tallille menemistä niin paljon.
Kärsin vaihtelevasti masennuksesta useamman vuoden ajan, kunnes tänä kesänä vihdoin ja viimein hain itse apua. Käyn tällä hetkellä MTT:llä (Mielenterveystoimisto) jossa olen saanut hyvin apua ja olen erittäin tyytyväinen apuun sieltä jota oon saanu. Alkuun kun menin MTT:lle olin hyvin itsetuhoinen sekä huonossa kunnossa, en juurikaan syönyt tai käynyt missään. Mulla todettiin tässä vaiheessa pitkäaikainen vakava masennus (pisteitä 39) sekä paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja unettomuutta. Sain lääkkeeksi Seronilin joka auttoi minua jonkin verran. Alotin nopean toipumisen, mutta tällä hetkellä olen ottanut isoa takapakkia toipumisen suhteen. Tällä hetkellä ainoa tavoitteeni on saada itseni kuntoon edes jotenki.
Mutta mää lopettelen kirjottamisen tähän, see ya <3
torstai 6. joulukuuta 2012
Uusi alku, uusi blogi.
Ajattelin aloittaa nyt ihan uuden blogin kirjoittamisen, tuntuu jotenkin niin paljon helpommalta kirjoittaa uutta blogia kun vanha oli niin pakko pullaa jo ja en sitä jaksanu alkaa päivittään enää uuteen uskoon. Nyt on itsenäisyyspäivä, ei mua pahemmin liikuta ku en oo koskaan ollu hirveen isänmaalinen ihminen tai jaksanu mistään juhlapyhistä välittää muutenkaan. Joululahja toiveetki on suuret rotille häkki, hiustenkuivaaja, höyrykattila ja rahaa. Rottien häkki on jo varma ja iskä ostaa hiustenkuivaajan, sitten joku suvusta (varmaan äiti) ostaa sitten höyrykattilan että voin vihdoin ja viimein alkaa syömään niitä saamarin perunoita... Mutta voisin pientä faktaa kirjotella itestäni.
1. Oon syntyny 10.10.1993 Oulun Yliopistollisessa sairaalassa.
2. ... kello 4.20, mitoin 50cm ja 2840 grammaa.
3. Asun Oulussa, Kaijonharjussa.
4. Mulla on kiva pieni kaksio, jossa viihdyn.
5. Oon hirveän läheinen äidin ja mummin kanssa.
6. ... iskä on mulle kans hirveen tärkeä, mut en sille puhu samalla tavalla ku mummille ja äitille.
7. Tykkään lävistyksistä ja tatuoinneista
8. ... mulla onki 4 huulikorua, kulmakoru ja kielikoru.
9. Otan ens vuonna mun ensimmäisen tatuoinnin.
10. Tahon lisää lävistyksiä, mutten keksi että mitä.
11. Oon ratsastanu 11 vuotta joskus aikanaan.
12. Tahtoisin alottaa ratsastuksen uudelleen, mutta ei oo varaa.
13. Oon tällä hetkellä sinkku.
14. ... tosin ehkä ihan pikkusen ihastunu :D
15. Mulla oli koira Luru, jota rakastan ylikaiken.
16. ... mutta Luru lopetettiin 02.08.2012 mäyräkoirahalvauksen takia.
17. Mulla on Lurua edelleen kamala ikävä, se on maailman tärkein edelleen.
18. Mun paras kaveri on mulle niinku sisko
19. ... vaikka me välillä kinastellaanki kaikesta turhasta.
20. Tahdon joskus naimisiin ja yhden lapsen, mutta onneksi nää ei oo vielä ajankohtasia asioita.
21. Käyn tällä hetkellä MTT:llä (mielenterveystoimisto)
22. Oon vasta alottanu toipumisen masennuksesta, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöstä.
23. Pelkään sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kanssa edelleen kuitenkin
24. Välillä pelkään jopa kaupassa käymistä.
25. Oon kuitenki päättäny että toivun kaikesta, vaikka se viekin aikaa.
26. Oon hirveen äkkipikanen ja suutun helposti, mutta tuun kyllä ite melkeen heti pyytään anteeksi.
27. Suutun välillä vähän turhasta ja tykkään riidellessä olla vähän drama queen.
28. Oon periny äidiltä ja isältä mun äkkipikasuuden ja temperamentin.
29. Vihaan pinnallisia ihmisiä.
30. ... vaikka oon välillä itekki sellanen.
31. Oon bi-seksuaali
32. ... tosin viimeset 3 vuotta ollu enempi miehiin päin.
33. En uskalla rakastua koska ykskään mun suhde ei oo kestäny.
34. ... jonka johdosta en halua että muhun sattuu enää.
35. Uskon kuitenkin Siihen Oikeaan.
36. ... ja toivon löytäväni sen jostaki.
37. Tunnen välillä olevani hirveen naiivi, koska uskon tollasiin.
38. En välitä muiden mielipiteistä.
39. Oon ihan sinut itteni kanssa.
40. Tykkään mun silmistä tosi paljon.
41. En jaksa enempää keksiä faktoja itestäni, koska se on vaikeeta.
42. Lopetan tän merkinnän tähän, bye <3
1. Oon syntyny 10.10.1993 Oulun Yliopistollisessa sairaalassa.
2. ... kello 4.20, mitoin 50cm ja 2840 grammaa.
3. Asun Oulussa, Kaijonharjussa.
4. Mulla on kiva pieni kaksio, jossa viihdyn.
5. Oon hirveän läheinen äidin ja mummin kanssa.
6. ... iskä on mulle kans hirveen tärkeä, mut en sille puhu samalla tavalla ku mummille ja äitille.
7. Tykkään lävistyksistä ja tatuoinneista
8. ... mulla onki 4 huulikorua, kulmakoru ja kielikoru.
9. Otan ens vuonna mun ensimmäisen tatuoinnin.
10. Tahon lisää lävistyksiä, mutten keksi että mitä.
11. Oon ratsastanu 11 vuotta joskus aikanaan.
12. Tahtoisin alottaa ratsastuksen uudelleen, mutta ei oo varaa.
13. Oon tällä hetkellä sinkku.
14. ... tosin ehkä ihan pikkusen ihastunu :D
15. Mulla oli koira Luru, jota rakastan ylikaiken.
16. ... mutta Luru lopetettiin 02.08.2012 mäyräkoirahalvauksen takia.
17. Mulla on Lurua edelleen kamala ikävä, se on maailman tärkein edelleen.
18. Mun paras kaveri on mulle niinku sisko
19. ... vaikka me välillä kinastellaanki kaikesta turhasta.
20. Tahdon joskus naimisiin ja yhden lapsen, mutta onneksi nää ei oo vielä ajankohtasia asioita.
21. Käyn tällä hetkellä MTT:llä (mielenterveystoimisto)
22. Oon vasta alottanu toipumisen masennuksesta, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöstä.
23. Pelkään sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kanssa edelleen kuitenkin
24. Välillä pelkään jopa kaupassa käymistä.
25. Oon kuitenki päättäny että toivun kaikesta, vaikka se viekin aikaa.
26. Oon hirveen äkkipikanen ja suutun helposti, mutta tuun kyllä ite melkeen heti pyytään anteeksi.
27. Suutun välillä vähän turhasta ja tykkään riidellessä olla vähän drama queen.
28. Oon periny äidiltä ja isältä mun äkkipikasuuden ja temperamentin.
29. Vihaan pinnallisia ihmisiä.
30. ... vaikka oon välillä itekki sellanen.
31. Oon bi-seksuaali
32. ... tosin viimeset 3 vuotta ollu enempi miehiin päin.
33. En uskalla rakastua koska ykskään mun suhde ei oo kestäny.
34. ... jonka johdosta en halua että muhun sattuu enää.
35. Uskon kuitenkin Siihen Oikeaan.
36. ... ja toivon löytäväni sen jostaki.
37. Tunnen välillä olevani hirveen naiivi, koska uskon tollasiin.
38. En välitä muiden mielipiteistä.
39. Oon ihan sinut itteni kanssa.
40. Tykkään mun silmistä tosi paljon.
41. En jaksa enempää keksiä faktoja itestäni, koska se on vaikeeta.
42. Lopetan tän merkinnän tähän, bye <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)