Oon aina miettiny että miks vitussa mun elämä on aina menny päin vittua, oon syyttäny muita, oon syyttäny itteeni, oon syyttäny kaikkea mahdollista... Tajusin tuossa just äskön että elämä koostuu täysin sun omista valinnoista. En todellakaan oon aina valinnu oikein, en oo miettiny mun päätöksiä loppuun asti, en oo kuunnellu muita vaikka se ois ehkä kannattanu.
Mun on turha syyttää mun omista virheistä ketään muuta, ite oon päätökseni tehny ja en todellakaan oon aina valinnu oikein. Oon kuitenkin melkeen aina oppinu virheistäni, en välttämättä ensimmäisellä kerralla mutta jossain vaiheessa.
Millasta mun elämä olis, jos en ois koskaan tehny vääriä valintoja? Olisin naiivi pikkutyttö joka ei ymmärtäs vaikeesta elämästä mitään, joka kuvitteles olevansa maailman keskipiste. Oon tyytyväinen itteeni tälläsenä mitä oon, oon tehny virheeni ja oppinu niistä. En taho muuttaa elämästäni loppujen lopuksi mitään, olisihan se tietenkin mukavaa jos mun mielenterveys olisi parempi. Tiedän kuitenkin että asiat muuttuu joskus, kunhan vain tarpeeksi jaksan taistella kaikkea paskaa vastaan.
Mun virheet teki musta vahvemman ihmisen.
